Discussion about this post

User's avatar
Katriina Ratilainen's avatar

Hieno kuvaus juhannuksen tunnelmista, Nani! Sekä kirjoitus että valokuvasi.

Vaikka kevään paikan ottanut alkukesä tapahtui tänä vuonna hengästyttävällä vauhdilla, koitan ajatella, että se oli vasta oikean kesän ennakkonäytös tai ”dress rehearsal”. Kesän hidastamiseen yritän käyttää samoja keinoja kuin elämän hidastamiseen ylipäätään: pysähtymistä, haahuilua ja estetiikan tietoista löytämistä ympärilläni olevista asioista.

Kun kesä sitten jossain kohtaa on muisto vain, yritän samalla menetelmällä imeä itseeni syksyn kirpeyden, vihmovat sateet ja pimenevät illat. Haikeinta on, kun tajuaa eräänä päivänä, että pääskyjen kirkuna on ohi, ja yli lentää aura joutsenia kohti etelää.

Vaikka maalaaminen ja kirjoittaminen (ja mika vain muu luova tekeminen) saavat helposti menettämään ajantajun, ne samalla lisäävät tunteja päivään, oletko huomannut?

Expand full comment
Janina Saari's avatar

Olen palannut tähän tekstiin monta kertaa (myös tarkistamaan, jo(s)ko täältä löytyisi voiceover, sillä haluaisin kuulla tämän myös sun lukemana <3). Haikeus kesän lyhyyden edessä vaihtelee itselläni vuosittain, ja vaikka tämä kesä alkoi säiden puolesta rytinällä jo toukokuussa, on haikeuskin jostain syystä tapissaan. Ehkä viime talvi oli niin tositosi pitkä... ja olihan se, termisellä mittapuullakin.

Joka tapauksessa, aivan valloittava teksti, ihanat kuvat. Erityisesti herkistyin pitsiverhokuvalle, mikään ei voita vanhoja käsintehtyjä pitsiverhoja kuluneita ikkunankarmeja vasten. Mutta silti ehkä kuva karjalanpiirakoista oli suosikkini. Koska ruoka ja erityisesti karjalanpiirakat.

Expand full comment
7 more comments...

No posts