Hieno kuvaus juhannuksen tunnelmista, Nani! Sekä kirjoitus että valokuvasi.
Vaikka kevään paikan ottanut alkukesä tapahtui tänä vuonna hengästyttävällä vauhdilla, koitan ajatella, että se oli vasta oikean kesän ennakkonäytös tai ”dress rehearsal”. Kesän hidastamiseen yritän käyttää samoja keinoja kuin elämän hidastamiseen ylipäätään: pysähtymistä, haahuilua ja estetiikan tietoista löytämistä ympärilläni olevista asioista.
Kun kesä sitten jossain kohtaa on muisto vain, yritän samalla menetelmällä imeä itseeni syksyn kirpeyden, vihmovat sateet ja pimenevät illat. Haikeinta on, kun tajuaa eräänä päivänä, että pääskyjen kirkuna on ohi, ja yli lentää aura joutsenia kohti etelää.
Vaikka maalaaminen ja kirjoittaminen (ja mika vain muu luova tekeminen) saavat helposti menettämään ajantajun, ne samalla lisäävät tunteja päivään, oletko huomannut?
Ah, tosi hyviä huomioita! Kyllä se näin on, kuten kuvaat. Siis että luova työ tuo lisää tunteja. Se on ihanaa, sitä todellista läsnäoloa. Mutta tokihan se vähän omaa kesästä nauttimistani varjostaa, että jonkinlainen haikeus on jatkuvasti läsnä. Toisaalta, se on elämäntapa. Tunnen haikeutta myös syksyn kuulaina aamuina ja toivon viimeiseen asti, etteivät lehdet putoaisi puista ihan vielä. Se kai on ihmisen osa.
Olen palannut tähän tekstiin monta kertaa (myös tarkistamaan, jo(s)ko täältä löytyisi voiceover, sillä haluaisin kuulla tämän myös sun lukemana <3). Haikeus kesän lyhyyden edessä vaihtelee itselläni vuosittain, ja vaikka tämä kesä alkoi säiden puolesta rytinällä jo toukokuussa, on haikeuskin jostain syystä tapissaan. Ehkä viime talvi oli niin tositosi pitkä... ja olihan se, termisellä mittapuullakin.
Joka tapauksessa, aivan valloittava teksti, ihanat kuvat. Erityisesti herkistyin pitsiverhokuvalle, mikään ei voita vanhoja käsintehtyjä pitsiverhoja kuluneita ikkunankarmeja vasten. Mutta silti ehkä kuva karjalanpiirakoista oli suosikkini. Koska ruoka ja erityisesti karjalanpiirakat.
Ah, voiceover! Hitto, oispa enemmän aikaa, että vois vain Substackata. 😅 Tässä pitää nyt lomailla perheen kanssa, ja voi kuinka kaipaan jo töihin.
Haikeus on yksi niistä sanoista, joita pyrin viljelemään täällä sanoin ja kuvin. Ja se todella istuu kuin nenä päähän kesästä puhellessa. Voisiko olla niin, että me juhannusmasentelijat itse asiassa saamme pidemmän kesän murehtiessa sen lyhyyttä?
No sanopa muuta, arvaa oliko mun viikon ainoa kalenterimerkintä tämän aamun substack meet, ja kun istuin tähän koneelle tekemään töitä klo 10.20, huomasin unohtaneeni sen! Faaaak. Olispa enemmän aikaa ja nimenomaan enemmän yhtäjaksoista aikaa keskittyä substackaamiseen.
Kesä on ainakin pidempi mitä enemmän työntää nenäänsä kasvien lehtien uumeniin, ja se näkyy kyllä näissä meidän juhannusmasentujien teksteissä ja kuvissa hyvin :D
An absolutely beautiful read. Full of feelings of nostalgia again. You evoke a sense of place so well that I feel as if I have been there and am missing it.
And I relate so much to the melancholy of midsummer. For me, it’s as if I begin to miss summer before it’s gone - and that then makes me cross with myself because I know I’m now not just enjoying the rest of it, for what it is.
And by the way - summer here is abysmal right now. Is it there? That fact is definitely melancholy-making.
Oh, sense of place… What a wonderful feedback, Penny. 🥹
At the moment we’re having a very traditional Finnish summer, +20, a bit cold. I miss the warm nights of a heat wave but don’t want much warmer weather. So, of course there’s always something to miss… And when we start missing it as early as possible, it just adds more melancholy to the mix. Oh well…
Gorgeous photography. I can relate to what you write about Midsummer blues. I can also relate to the outside dining with family, the blueberries and sauna. The second bittersweet moment for me is when I say goodbye to the sea in the end of the summer. I wouldn't switch for eternal summer though. The snowy days and the spring flowers are beautiful.
Terje, thank you! We are so close to each other geographically so I bet we have plenty of the same thoughts towards the seasonal change, and I wouldn't switch to eternal summer either! You are close to the sea, for us it's the lakes. During winter we walk on them, in the summer we swim in them. Seasons 😍
Hieno kuvaus juhannuksen tunnelmista, Nani! Sekä kirjoitus että valokuvasi.
Vaikka kevään paikan ottanut alkukesä tapahtui tänä vuonna hengästyttävällä vauhdilla, koitan ajatella, että se oli vasta oikean kesän ennakkonäytös tai ”dress rehearsal”. Kesän hidastamiseen yritän käyttää samoja keinoja kuin elämän hidastamiseen ylipäätään: pysähtymistä, haahuilua ja estetiikan tietoista löytämistä ympärilläni olevista asioista.
Kun kesä sitten jossain kohtaa on muisto vain, yritän samalla menetelmällä imeä itseeni syksyn kirpeyden, vihmovat sateet ja pimenevät illat. Haikeinta on, kun tajuaa eräänä päivänä, että pääskyjen kirkuna on ohi, ja yli lentää aura joutsenia kohti etelää.
Vaikka maalaaminen ja kirjoittaminen (ja mika vain muu luova tekeminen) saavat helposti menettämään ajantajun, ne samalla lisäävät tunteja päivään, oletko huomannut?
Ah, tosi hyviä huomioita! Kyllä se näin on, kuten kuvaat. Siis että luova työ tuo lisää tunteja. Se on ihanaa, sitä todellista läsnäoloa. Mutta tokihan se vähän omaa kesästä nauttimistani varjostaa, että jonkinlainen haikeus on jatkuvasti läsnä. Toisaalta, se on elämäntapa. Tunnen haikeutta myös syksyn kuulaina aamuina ja toivon viimeiseen asti, etteivät lehdet putoaisi puista ihan vielä. Se kai on ihmisen osa.
Olen palannut tähän tekstiin monta kertaa (myös tarkistamaan, jo(s)ko täältä löytyisi voiceover, sillä haluaisin kuulla tämän myös sun lukemana <3). Haikeus kesän lyhyyden edessä vaihtelee itselläni vuosittain, ja vaikka tämä kesä alkoi säiden puolesta rytinällä jo toukokuussa, on haikeuskin jostain syystä tapissaan. Ehkä viime talvi oli niin tositosi pitkä... ja olihan se, termisellä mittapuullakin.
Joka tapauksessa, aivan valloittava teksti, ihanat kuvat. Erityisesti herkistyin pitsiverhokuvalle, mikään ei voita vanhoja käsintehtyjä pitsiverhoja kuluneita ikkunankarmeja vasten. Mutta silti ehkä kuva karjalanpiirakoista oli suosikkini. Koska ruoka ja erityisesti karjalanpiirakat.
Ah, voiceover! Hitto, oispa enemmän aikaa, että vois vain Substackata. 😅 Tässä pitää nyt lomailla perheen kanssa, ja voi kuinka kaipaan jo töihin.
Haikeus on yksi niistä sanoista, joita pyrin viljelemään täällä sanoin ja kuvin. Ja se todella istuu kuin nenä päähän kesästä puhellessa. Voisiko olla niin, että me juhannusmasentelijat itse asiassa saamme pidemmän kesän murehtiessa sen lyhyyttä?
No sanopa muuta, arvaa oliko mun viikon ainoa kalenterimerkintä tämän aamun substack meet, ja kun istuin tähän koneelle tekemään töitä klo 10.20, huomasin unohtaneeni sen! Faaaak. Olispa enemmän aikaa ja nimenomaan enemmän yhtäjaksoista aikaa keskittyä substackaamiseen.
Kesä on ainakin pidempi mitä enemmän työntää nenäänsä kasvien lehtien uumeniin, ja se näkyy kyllä näissä meidän juhannusmasentujien teksteissä ja kuvissa hyvin :D
An absolutely beautiful read. Full of feelings of nostalgia again. You evoke a sense of place so well that I feel as if I have been there and am missing it.
And I relate so much to the melancholy of midsummer. For me, it’s as if I begin to miss summer before it’s gone - and that then makes me cross with myself because I know I’m now not just enjoying the rest of it, for what it is.
And by the way - summer here is abysmal right now. Is it there? That fact is definitely melancholy-making.
Oh, sense of place… What a wonderful feedback, Penny. 🥹
At the moment we’re having a very traditional Finnish summer, +20, a bit cold. I miss the warm nights of a heat wave but don’t want much warmer weather. So, of course there’s always something to miss… And when we start missing it as early as possible, it just adds more melancholy to the mix. Oh well…
Gorgeous photography. I can relate to what you write about Midsummer blues. I can also relate to the outside dining with family, the blueberries and sauna. The second bittersweet moment for me is when I say goodbye to the sea in the end of the summer. I wouldn't switch for eternal summer though. The snowy days and the spring flowers are beautiful.
Terje, thank you! We are so close to each other geographically so I bet we have plenty of the same thoughts towards the seasonal change, and I wouldn't switch to eternal summer either! You are close to the sea, for us it's the lakes. During winter we walk on them, in the summer we swim in them. Seasons 😍